Seesteinen Tanska
Kirjoitin kesälomareissumme Ruotsin kokemuksista jo aiempaan postaukseen, joten nyt fiiliksiä meidän matkan pääkohteesta, Tanskasta. Tanska oli juuri niin seesteinen ja tasapainoinen, kuin odottaa saattoi. Ihmiset iloisia ja auttavaisia, sää mitä parhain (Tanskassahan ei koskaan sada, eikö vain) ja jotenkin siellä tuli sellainen tunne, että kaikki on vaan tosi hyvin.
Vasta nyt Tanskan matkalla meni muuten myös oma Airbnb-neitsyys ja heti ekana iltana kaiken lisäksi. Ensimmäisenä pysähdyimme siis Kööpenhaminaan kahdeksi yöksi, jossa yövyimme ihastuttavassa kerrostaloasunnossa, jonka vieressä oli ihana iso puisto ja kätevä bussiyhteys keskustaan. Puistoja tuntui Köpiksessä muutenkin olevan joka nurkan takana, jotka suorastaan huusivat piknikille.
Vietimme ihanan helteisen päivän Kööpenhaminan eläintarhassa, johon pääsi hyvin bussilla, pysäkki oli aivan eläintarhan edessä. Kööpenhaminan julkisilla liikkuessa kannattaa muuten ladata appi DOT Mobilbilletter puhelimeen, sen kanssa onnistui hyvin lippujen osto koko porukalle. Julkinen liikenne oli muutenkin tosi selkeää ja Google Mapsin avulla löytyi aina oikea pysäkki ja tieto millä pysäkillä jäädä pois. Mutta se eläintarha!
Ostimme liput eläintarhan ulkopuolella olevista lippuautomaateista ja ne skannattiin portilla omatoimisesti, joten jonottaa ei tarvinnut ollenkaan, vaikka ihmisiä oli paljon. Paikka oli todella viihtyisä, siisti ja tanskalaiseen tapaan asiakaspalvelu oli erinomaista. Näimme päivän aikana vaikka mitä eläimiä, mutta suurin elämys koettiin tarhan Afrikka-osiossa. Laaja alue, jossa keskenään sarvikuonot, seeprat, kirahvit ja strutsit hengailivat, oli upea. Eläimet näki todella läheltä ja niiden touhuja olisi jaksanut katsoa vaikka kuinka pitkään.
Eläintarhassa vierähti helposti koko päivä, sillä siellä oli myös pari isoa leikkipuistoa, jotka olivat todella laadukkaita. Tarhassa pääsi myös silittelemään vuohia, lehmiä ja hevosia ja useiden pikaravintoloiden lisäksi siellä oli monia paikkoja, joissa syödä omia eväitä. Tätä paikkaa suosittelen ehdottomasti!
Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Billundia ja matkalla pysähdyimme Odenseen. H. C. Andersen on ollut jostain syystä tyttäreni suuren mielenkiinnon kohteena yli vuoden. Hän on kerännyt vihkoonsa tietoa hänestä, ei ole niinkään edes lukenut satuja vaan ollut kiinnostunut itse kirjailijasta. Ilo oli siis suuri, kun huomattiin, että Andersenin synnyinpaikka Odense on reittimme varrella. Odense osoittautui todella viehättäväksi pikkukaupungiksi, jossa kävimme Andersen-museossa, Andersenin synnyintalossa sekä syömässä mahtavat burgerit Burger Anarchy-nimisessä ravintolassa.
Kaupungissa olisin halunnut kierrellä enemmänkin ja käydä ihanissa pikkuputiikeissa, mutta olimme siellä sunnuntaina, jolloin kaupat olivat kiinni. Se teki koko kaupungista vähän uneliaan, vaikka ihana paikka olikin. Huomattiin muutenkin, että kaupat menevät myös iltaisin suht aikaisin kiinni. Paitsi esimerkiksi Kööpenhaminan kauppakeskuksissa.
Billundissa meidän Airbnb-paikkamme oli varsinkin lapsille kuin lottovoitto! Majoituimme pienellä maatilalla, jonka vanhaan navettaan oli kunnostettu huoneemme. Parasta kuitenkin oli trampoliini, hevoset sekä huomionkipeä koira, joka jaksoi ihan varmasti leikkiä ihan niin kauan kuin joku vain heitti palloa. Lapset saivat olla pihalla vapaasti ja paikan emäntä oli todella ystävällinen eikä matka Legolandiin kestänyt kuin vartin. Silti itse pidin enemmän siitä, kun koko asunto oli meidän käytössä. Saimme toki olla huoneessamme täysin rauhassa täälläkin, mutta silti välillä tuli sellainen fiilis, että olisi kaivannut ihan täysin oman rauhan.
Ja sitten tuli pääpäivä! Legoland.
Yritän miettiä, miten osaisin pukea sanoiksi sen ilon, mitä lapset, ja varsinkin kohta 5-vuotias legofani, kokivat päivän aikana. Ja kuinka kiva päivä meillä oli yhdessä. En toki tarkoita, että perheen yhteiseen hauskanpitoon tarvitaan aina pääsylippu ja huvipuistolaitteita, mutta tämä oli tämän matkan ehdoton kohokohta juurikin siitä syystä, että nautimme täysin siemauksin helteisestä päivästä ja kaikesta siitä yhdessä tekemisestä ja olemisesta.
Ihmisiä oli tuhansia ja helteestä huolimatta lapsetkin jaksoivat hienosti, vaikka laitteisiin piti jonottaa puolisen tuntia joka kerta. Legolandhan ei alueena ole kovin iso, vaikka siellä on joka kohdassa ihan älyttömästi näkemistä ja kokemista, joten aikaa totta kai saa kulumaan. Varsinkin, kun jonottamiseen tosiaan vierähtää helposti päivästä monta tuntia. Silti koin, että me näimme ihan kaiken tarpeellisen (Ninjago-alueen siis lähinnä) ja ei jäänyt sellainen fiilis, että olisi pitänyt saada olla pidempään. Jos jonkun vinkin voisin antaa, niin paikalle kannattaa mennä mieluummin vaikka pari tuntia puiston aukeamisen jälkeen ja olla ihan loppuun asti. Pari tuntia ennen sulkeutumista alkaa ihmiset valua pois ja jonot varmasti lyhenee. Mekin lähdimme muiden mukana pois, koska aloimme olla jo niin puhki.
Mutta kannattaa sinne mennä. Ehdottomasti. Lähdön jälkeen 5-vuotias kääntyi haikeana katsomaan porttia ja sanoi, että "nyt alkaa ihan itkettämään, kun lähdetään. Oli niin kiva päivä." Siinä sitten hetki itkettiin ja halattiin porukalla.
Billundista ajoimme vielä Kööpenhaminaan, jossa vietimme vielä yhden yön ennen ajomatkaa Tukholmaan. Olimme perillä Danhostel-nimisessä hostellissa vasta iltapäivällä, joten emme kovin paljon enää ehtineet, tai edes jaksaneet, kierrellä Kööpenhaminassa. Kävimme kuitenkin Guinness World Records-museossa, joka on ainoa lajiaan Euroopassa, ja siellä kyllä viihdyimme. Museo oli mukavan toiminnallinen ja siellä sai kokeilla esimerkiksi omia rubikin kuution ratkaisutaitoja ja erilaisia nopeustestejä. Valitettavasti yhtään Guinness World Records kunniakirjaa ei kuitenkaan meidän kotimme seinälle matkamuistona tullut.
Toki oli jo etukäteen tiedossakin, että meillä on vain vähän aikaa olla Kööpenhaminassa. Esimerkiksi Nyhavn ja Pieni Merenneito jäivät kokonaan näkemättä enkä saanut sellaista ihanaa Köpisfiilistä, jota olen nähnyt monen siellä käyneen hehkuttavan. Ehkä se täytyy vielä käydä joskus uudestaan etsimässä ja antaa Kööpenhaminalle enemmän aikaa, kuin nyt oli mahdollista.
Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi ihana viikko, josta tultiin kotiin hymyssä suin ja onnellisena kaikesta kokemasta. Kuitenkin myönnän, että viikko oli ehkä vähän liian lyhyt aika 2500 kilometriin, johon mahtui monia pysähdyspaikkoja ja neljä eri yöpymiskohdetta. Välillä tuntui, että oltiin koko ajan vaan pakkaamassa tavaroita taas kasaan ja siirtymässä seuraavaan paikkaan.
Olen joka tapauksessa jo seuraavasta road tripistä mielessäni haaveillut...
Muistathan seurata meininkiä myös Instassa (@juokseva_arki) ja Facebookissa.
Vasta nyt Tanskan matkalla meni muuten myös oma Airbnb-neitsyys ja heti ekana iltana kaiken lisäksi. Ensimmäisenä pysähdyimme siis Kööpenhaminaan kahdeksi yöksi, jossa yövyimme ihastuttavassa kerrostaloasunnossa, jonka vieressä oli ihana iso puisto ja kätevä bussiyhteys keskustaan. Puistoja tuntui Köpiksessä muutenkin olevan joka nurkan takana, jotka suorastaan huusivat piknikille.
Vietimme ihanan helteisen päivän Kööpenhaminan eläintarhassa, johon pääsi hyvin bussilla, pysäkki oli aivan eläintarhan edessä. Kööpenhaminan julkisilla liikkuessa kannattaa muuten ladata appi DOT Mobilbilletter puhelimeen, sen kanssa onnistui hyvin lippujen osto koko porukalle. Julkinen liikenne oli muutenkin tosi selkeää ja Google Mapsin avulla löytyi aina oikea pysäkki ja tieto millä pysäkillä jäädä pois. Mutta se eläintarha!
Ostimme liput eläintarhan ulkopuolella olevista lippuautomaateista ja ne skannattiin portilla omatoimisesti, joten jonottaa ei tarvinnut ollenkaan, vaikka ihmisiä oli paljon. Paikka oli todella viihtyisä, siisti ja tanskalaiseen tapaan asiakaspalvelu oli erinomaista. Näimme päivän aikana vaikka mitä eläimiä, mutta suurin elämys koettiin tarhan Afrikka-osiossa. Laaja alue, jossa keskenään sarvikuonot, seeprat, kirahvit ja strutsit hengailivat, oli upea. Eläimet näki todella läheltä ja niiden touhuja olisi jaksanut katsoa vaikka kuinka pitkään.
Eläintarhassa vierähti helposti koko päivä, sillä siellä oli myös pari isoa leikkipuistoa, jotka olivat todella laadukkaita. Tarhassa pääsi myös silittelemään vuohia, lehmiä ja hevosia ja useiden pikaravintoloiden lisäksi siellä oli monia paikkoja, joissa syödä omia eväitä. Tätä paikkaa suosittelen ehdottomasti!
Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Billundia ja matkalla pysähdyimme Odenseen. H. C. Andersen on ollut jostain syystä tyttäreni suuren mielenkiinnon kohteena yli vuoden. Hän on kerännyt vihkoonsa tietoa hänestä, ei ole niinkään edes lukenut satuja vaan ollut kiinnostunut itse kirjailijasta. Ilo oli siis suuri, kun huomattiin, että Andersenin synnyinpaikka Odense on reittimme varrella. Odense osoittautui todella viehättäväksi pikkukaupungiksi, jossa kävimme Andersen-museossa, Andersenin synnyintalossa sekä syömässä mahtavat burgerit Burger Anarchy-nimisessä ravintolassa.
Kaupungissa olisin halunnut kierrellä enemmänkin ja käydä ihanissa pikkuputiikeissa, mutta olimme siellä sunnuntaina, jolloin kaupat olivat kiinni. Se teki koko kaupungista vähän uneliaan, vaikka ihana paikka olikin. Huomattiin muutenkin, että kaupat menevät myös iltaisin suht aikaisin kiinni. Paitsi esimerkiksi Kööpenhaminan kauppakeskuksissa.
Ja sitten tuli pääpäivä! Legoland.
Yritän miettiä, miten osaisin pukea sanoiksi sen ilon, mitä lapset, ja varsinkin kohta 5-vuotias legofani, kokivat päivän aikana. Ja kuinka kiva päivä meillä oli yhdessä. En toki tarkoita, että perheen yhteiseen hauskanpitoon tarvitaan aina pääsylippu ja huvipuistolaitteita, mutta tämä oli tämän matkan ehdoton kohokohta juurikin siitä syystä, että nautimme täysin siemauksin helteisestä päivästä ja kaikesta siitä yhdessä tekemisestä ja olemisesta.
Ihmisiä oli tuhansia ja helteestä huolimatta lapsetkin jaksoivat hienosti, vaikka laitteisiin piti jonottaa puolisen tuntia joka kerta. Legolandhan ei alueena ole kovin iso, vaikka siellä on joka kohdassa ihan älyttömästi näkemistä ja kokemista, joten aikaa totta kai saa kulumaan. Varsinkin, kun jonottamiseen tosiaan vierähtää helposti päivästä monta tuntia. Silti koin, että me näimme ihan kaiken tarpeellisen (Ninjago-alueen siis lähinnä) ja ei jäänyt sellainen fiilis, että olisi pitänyt saada olla pidempään. Jos jonkun vinkin voisin antaa, niin paikalle kannattaa mennä mieluummin vaikka pari tuntia puiston aukeamisen jälkeen ja olla ihan loppuun asti. Pari tuntia ennen sulkeutumista alkaa ihmiset valua pois ja jonot varmasti lyhenee. Mekin lähdimme muiden mukana pois, koska aloimme olla jo niin puhki.
Mutta kannattaa sinne mennä. Ehdottomasti. Lähdön jälkeen 5-vuotias kääntyi haikeana katsomaan porttia ja sanoi, että "nyt alkaa ihan itkettämään, kun lähdetään. Oli niin kiva päivä." Siinä sitten hetki itkettiin ja halattiin porukalla.
Billundista ajoimme vielä Kööpenhaminaan, jossa vietimme vielä yhden yön ennen ajomatkaa Tukholmaan. Olimme perillä Danhostel-nimisessä hostellissa vasta iltapäivällä, joten emme kovin paljon enää ehtineet, tai edes jaksaneet, kierrellä Kööpenhaminassa. Kävimme kuitenkin Guinness World Records-museossa, joka on ainoa lajiaan Euroopassa, ja siellä kyllä viihdyimme. Museo oli mukavan toiminnallinen ja siellä sai kokeilla esimerkiksi omia rubikin kuution ratkaisutaitoja ja erilaisia nopeustestejä. Valitettavasti yhtään Guinness World Records kunniakirjaa ei kuitenkaan meidän kotimme seinälle matkamuistona tullut.
Toki oli jo etukäteen tiedossakin, että meillä on vain vähän aikaa olla Kööpenhaminassa. Esimerkiksi Nyhavn ja Pieni Merenneito jäivät kokonaan näkemättä enkä saanut sellaista ihanaa Köpisfiilistä, jota olen nähnyt monen siellä käyneen hehkuttavan. Ehkä se täytyy vielä käydä joskus uudestaan etsimässä ja antaa Kööpenhaminalle enemmän aikaa, kuin nyt oli mahdollista.
Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi ihana viikko, josta tultiin kotiin hymyssä suin ja onnellisena kaikesta kokemasta. Kuitenkin myönnän, että viikko oli ehkä vähän liian lyhyt aika 2500 kilometriin, johon mahtui monia pysähdyspaikkoja ja neljä eri yöpymiskohdetta. Välillä tuntui, että oltiin koko ajan vaan pakkaamassa tavaroita taas kasaan ja siirtymässä seuraavaan paikkaan.
Olen joka tapauksessa jo seuraavasta road tripistä mielessäni haaveillut...
Muistathan seurata meininkiä myös Instassa (@juokseva_arki) ja Facebookissa.
Kommentit
Lähetä kommentti