Iloisten asioiden tuoma väsymys

Kuusi viikkoa sitten loppui kesäloma, joka oli yksi elämäni parhaimmista ja rentouttavimmista. Asiaan varmasti vaikutti se, että kesä tuntui loputtoman pitkältä ja valosta ja lämmöstä oli saanut nauttia pitkään jo ennen loman alkamista. Lomalla oli juuri sopivasti reissuja ja kotona vietettyä aikaa. Akut oli ladattu täyteen ja tuntui, että olin täysin valmis syksyyn, jonka jo etukäteen tiesin todella kiireiseksi. Hehkutin ystävilleni, miten älyttömän innoissani olin kaikesta mahtavasta, mitä syksyllä oli tiedossa.

Nyt juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo kuusi viikkoa on oikeasti ollut vähintään kuusi kuukautta. Olen jo useamman viikon ajan tuntenut itseni niin väsyneeksi, etten oikeasti edes muista tällaista aikaa koskaan ennen. Tietysti kahden lapsen äitinä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ettenkö koskaan ennen olisi tällaista väsymystä kokenut. Mutta aika tunnetusti on kullannut nekin muistot ja tämä väsymys on tullut täysin puun takaa.

En ole ihan varma mistä tämä johtuu, tuskin mistään yksittäisestä asiasta edes. Eikä minulla mitenkään kurjaa ole, vaan päinvastoin. Olen tämän saman kuuden viikon aikana tuntenut itseni todella usein valtavan onnelliseksi, vaikkakin väsyneeksi. Yhä enemmän olenkin lukenut tuttujen ja puolituttujen kokemuksia siitä, miten myös hauskat ja innostavat asiat voivat uuvuttaa. Jos kalenteri on liian täynnä, niin se vaan on liian täynnä eikä kroppaa välttämättä kiinnosta, että onko ne kalenteriin merkityt asiat kivoja vai ei. Kroppa tunnistaa vain, että taas mennään.

Ja jotta jaksaisi mennä, pitäisi nukkua. Uni on nimittäin minulle (tai tietysti kaikille meille) ihan valtavan tärkeää. Ei puhettakaan, että jaksaisin 6 tunnin yöunilla (saati sitten lyhyemmillä!) vaan mieluummin tarvitsisin lähemmäksi 8 tuntia. Viime aikoina en ole saanut kunnolla unta ja nukun levottomasti, joten tämä väsymyksen kierre on varmasti alkanut siitä. Koska kun olen väsynyt, en myöskään syö kovin hyvin. En syö oikeastaan lähes ollenkaan. En tee sitä tahallaan, vaan ruoka ei maistu ja "unohdan" syödä. Tämä tietysti johtaa siihen, että en ole jaksanut urheilla normaaliin tapaan ja iltaan mennessä olen jo ihan puhki. Ja koska en ole syönyt tarpeeksi hyvin, sekin varmasti vaikuttaa unen laatuun. Ja kierre on valmis.

Olen todella kova innostumaan asioista ja haluaisin koko ajan nähdä ja kokea uutta. Tästä syystä on usein todella vaikea sanoa ei sellaisille menoille ja mahdollisuuksille, jotka ovat kivoja ja antoisia juttuja usein koko perheellekin. Onneksi kuitenkin samaan aikaan minussa on herännyt viimeisen vuoden aikana sellainen hyggeilijä, joka rakastaa olla kotona, leipoa lasten kanssa, lukea kirjaa sohvannurkassa ja mennä läheiseen leikkipuistoon koko perheen voimin. Nyt etsin selkeästi sopivaa tasapainoa näiden kahden välillä.

Seuraavaksi tavoitteeksi asetankin itselleni unirytmin palauttamisen normaaliin kuntoon. Myös unen laatu pitäisi saada paljon paremmaksi, jotta tuntisi heräävänsä pirteänä. Mutta tämä kaikki heti ensi viikolla. Koska huomenna saan taas lähteä lentokentälle ja edessä on pitkä viikonloppu Berliinissä rakkaan ystävän kanssa. Tästä kaikesta huolimatta siellä en aio laskea nukuttuja tunteja, vaan aion nukkua tai olla nukkumatta juuri sen verran kuin huvittaa.


Kommentit

Suositut tekstit