Heja Sverige!

Matkalle lähtö on ehkä parasta mitä tiedän. On ihana olla sellaisella kutkuttavan odottavalla fiiliksellä lentokentällä, satamassa tai mistä sitten sattuukaan lähtemään. Sellainen tunnelma oli myös viime viikolla, kun torstai-iltana istuttiin Turun satamassa ja auto oli pakattu täyteen eväitä, hellevaatteita, kirjoja ja leluja. Ja tietysti tabletit ladattuna ja täynnä lastenohjelmia, ei tässä nyt sentään mitään itsetuhoisia olla. Edessä oli nimittäin viikon mittainen road trip kahden aikuisen ja kahden lapsen voimin, jotka eivät koskaan ennen olleet yhdessä koko porukalla matkustaneet, joten kyllähän myös vähän jännitti. Viikon aikana ajaisimme Tukholmasta Malmöön, josta Juutinrauman sillan yli Kööpenhaminaan ja sieltä matkan varsinaiseen määränpäähän eli Legolandiin Billundissa. Sitten samaa reittiä takaisin Tukholmaan.

Matka ensimmäisen etapin Turusta Tukholmaan matkustimme Viking Gracella, joka laivana on niin omaa luokkaansa, että matka sai erinomaisen startin. Olen käyttänyt jo vuosia sekä töissä että vapaa-ajalla punaisia laivoja, koska olen kerta toisensa jälkeen ollut niin tyytyväinen asiakaspalveluun ja tuntuu, että esimerkiksi ruokien laatuun panostetaan koko ajan enemmän.



Koska laiva oli aikaisin perjantaina aamulla satamassa, olimme jo etukäteen päättäneet, että ajamme Kööpenhaminaan asti yhden päivän aikana. Ruotsissahan on ihan erinomaiset opasteet ja liikennekulttuuri on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Tämä tekeekin naapurimaasta erinomaisen matkakohteen omalla autolla, vaikka ei olisi road tripeistä paljon edes kokemusta. Toki siis mehän eksyttiin heti satamasta ulos päästyämme hieman, mutta se oli täysin odotettavissa ja niin tuskin voi käydä kenellekään muulle. Noin yleisesti ottaen jäi kuitenkin se fiilis, että Ruotsissa on mahdotonta eksyä.

Intoa täynnä aloitimme siis automatkan kohti Kööpenhaminaa ja täytyy myöntää, että petyin meidän ajoreitin maisemiin. Oli oikeastaan ihan sama, oltaisiinko ajettu Turku-Helsinki -moottoritietä edestakaisin 600 kilometrin verran. Odotuksissani oli idyllinen maalaismaisema yhdistettynä moottoritiehen, mutta nämä kaksi ovat ehkä jo lähtökohtaisesti epärealistinen odotusasetelma. Onneksi maisemat muuttui Tanskan puolella enemmän siihen suuntaan mitä odotinkin. Moottoritiellä toki liikenne oli todella sujuvaa ja huoltoasemia oli jatkuvasti, mikä erityisesti lasten kanssa matkustaessa on pelkkää plussaa. Kun ei sitä ikinä tiedä.

Olin kuullut pelkästään hyviä asioita pikkukaupungista nimeltä Gränna, joka oli sopivasti noin puolessa välissä ajomatkaa. Pysähdys ei todellakaan tuottanut pettymystä. Menimme uimaan leirintäalueelle (Gränna Camping), jossa oli juuri sopivan matala poukama vähän pienemmillekin lapsille rauhassa uiskennella. Uinnin jälkeen käytiin syömässä Amalia's -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee Grännan pääkadulla. Paikan uuniperunoita voin lämpimästi ainakin suositella! Grännahan on tunnettu Polkagris-karkkien synnyinpaikkana, joten niitä piti tietysti käydä hakemassa tuliaisiksi (näitähän ei tietenkään autossa syöty yhtään...). 




Kööpenhaminaan saavuttiin lopulta hyvissä ajoin ja ajomatka sujui kaikin puolin hyvin. Yritin kovasti saada lapsia ihailemaan maisemia Juutinrauman sillalla, mutta vastaukseksi sain lyhyen oho vau, jonka jälkeen katse siirtyi takaisin tablettiin. Meidän matkan Tanskan kokemuksista teen myöhemmin oman postauksen, se oli kuitenkin meidän matkan pääkohde, josta kyllä tykättiinkin tosi paljon! 

Paluumatka viikon päästä takaisin Tukholmaan oli tarkoitus tehdä samalla kaavalla, mutta sadepäivä muutti suunnitelmia. Pidempi uintipysähdys Jönköpingissä jäi toteuttamatta ja tultiin parin nopean pysähdyksen taktiikalla perille Tukholmaan. Majoituimme Motel L-nimiseen hotelliin, joka osoittautui ihan parhaaksi valinnaksi viimeiselle yölle ennen laivaa. Trendikäs sisustus, hyvä aamiainen ja pehmeä sänky edulliseen hintaan. 



Lähtöpäivänä haluttiin koko porukka ottaa ihan rennosti ja jännä kyllä, lapsille Tukholman vanhassa kaupungissa kiertely ei kuulemma ole rennosti ottamista. Päädyttiin siis viettämään koko päivä hotellin lähellä olevassa maauimalassa, Eriksdalsbadetissa, jota voin lämpimästi suositella! Monta allasta, nurmikkoa, jolla voi ottaa aurinkoa ja syödä eväitä, leikkipaikka lapsille ja pysäköinti maksutonta. Tosin parkkipaikka on suht pieni, joten meillä kävi myös hyvä tuuri pysäköinnin suhteen. Sisäänpääsy oli myös edullinen, meiltä neljältä lysti maksoi 180 kruunua. Maauimalasta satamaan ei ajanut kuin 20 minuuttia, joten toimi kaikin tavoin todella hyvin! 

Meno- ja paluumatkat menivät siis kaiken kaikkiaan sujuvasti ja lapset jaksoi yllättävän hyvin pitkät ajopäivät. Mutta tätä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että olisin kyllä tehnyt pari juttua toisin. Jos olisi ollut mahdollista, meno- ja paluumatkoihin olisin varannut enemmän kuin yhden päivän per suunta. Ruotsissa on varmasti useita ihania paikkoja Grännan lisäksi, joissa olisimme voineet pysähtyä yöksi ja samalla olisimme voineet välttää tylsän moottoritien ja mennä pienempiä teitä. Uskon, että sieltä olisivat löytyneet myös ne kaipaamani idylliset maisemat. Olisin myös mielelläni ottanut pari lisäyötä Tukholmaan. Olen ollut Tukholmassa aiemmin vain kerran ja siitäkin on jo vuosia aikaa. Olisi ollut ihana kierrellä vanhassa kaupungissa ja käydä myös vähän ostoksilla. Tämä tarkoittaa siis vain sitä, että vähintäänkin viikonloppureissu Tukholmaan on toteutettava joskus tulevaisuudessa! 


Kommentit

Suositut tekstit